Nimimerkki Näkymätön (tässä N.N) on rantakaupungista lähtöisin oleva ja jo vuosia sitten tamperelaistunut lauluntekijä ja laulaja. Hän on tehnyt pitkään musiikkia erilaisissa yhteyksissä: lauluja eri artisteille, mainosmusiikkia, lauluja itselleen ja bändeilleen. Oma levy on jäänyt tekemättä.
Tätä ajatellen kävikin tuuri, että tuottaja/yhtiömies Mikko Kangasjärvi kerran artistiääniä tallennellessaan löysi hänet rantakalliolta istuskelemassa kitara kainalossaan. Kotona Mikko oli hämmästellyt nauhalle tarttunutta sävelmää, josta tuli oudolla tavalla mieleen ”Katson autiota hiekkarantaa” – eikä tuo sävelmän sävy sinänsä sopinut yhdenkään tunnetun artistin soidinääneksi vaan oli jotain aivan muuta! Tästä alkoi kiivas etsintä. Missä ja miksi on mies, joka noin sydämeenkäyvästi musisoi? Koska mies piti itseään ”Näkymättömänä”, oli urakka luonnollisesti vaikea.
Vihdoin talvisena ensilumen päivänä tapahtui kohtaaminen työläiskaupungin rautatieläisbistrossa, jossa N.N söi katkarapuleipää ja kaviaaria. Tarjoilija-ihminen ohjasi silmämuniaan pyöritellen ja sanaakaan sanomatta Mikon ikkunapöytään, josta olisi ilman laudoitusta avautunut hieno talvinen rautatietyöläismaisema. ”Terve”, sanoi Mikko. ”Terve”, vastasi N.N. ”Teetkö levyn?”, kysyi Mikko. ”Teen”, vastasi N.N.
Sitten tehtiin levy. Se tehtiin asiaankuuluvasti erilaisista näkymättömistä asioista, kuten ajatuksista ja laudoitettujen ikkunoiden takana olevista maisemista kertovista lauluista. Levyn laulut olivat seuranneet ja vaivanneet N.N:tä jo vuosikaudet, joten oli helpotus päästää ne vapauteen. Ja vapauteen ne pääsivätkin. Kuin pieru internetin autiomaahan.
N.N:n osalta kaikki alkoi kauan sitten, jälkikäteen ajatellen ihan siihen tavalliseen tapaan: Musiikkiopisto 4 päivää viikossa pianoineen ja kaikkine teoriaopintoineen alkoi tuntua vieraalta – tai vaan taidot ei riittäneet, mikä johti pinnarin kaupunginkirjaston musiikkiosastolle uppoutumaan omaan pienoismaailmaan kuulokkeet korvilla rock-kirjoja lukien. Silloin ei ollut Spotifytä – ei toisaalta kauhean paljon rock-ihmisten elämänkertojakaan, eikä todellakaan rahaa jotta olisi ostanut vinyyleitä kotiin. Mutta oli musiikkiosasto. Ja oli Elvis punaisessa levynkannessa, Dylan mustavalkoisen tuimana, The Beatles Hollywood Bowlissa, The Byrds – My Back Pages ja Ballad of easy Rider, The Kinks ja Waterloo Sunset. Oli The Who ja paputölkit, Oli U.S.A ja U.K. Oli Hunter Davis ja “virallinen” Beatles elämänkerta vuodelta 1968. Oli Shout ja “karkimpi” näkemys bändistä. Oli NME ja Rolling Stone. Muiden muassa. Kaikki oli The.
Oli siis oikeastaan kaikki mitä tarvittiin. Niin ja Osasävelen ikkuna talvipakkasessa, sähkökitara ja Roland Jazz Chorus 60 wattia. Ja muutama kaveri ja suunnaton palo. Siitähän seurasi bändi ja ensimmäinen keikka alakoulun juhlasalissa ja tulevat vuodet ja lisää keikkoja soittajien vaihtuessa ympärillä. Ja aika kului – tuli paljon muita: R.E.M, Suzanne Vega, Dave Lindholm ja erityisesti Bluesounds, Jimi Hendrix, Wigwam, Rickie Lee Jones, Leonard Cohen…ehtymätön virta toisia maailmoja. Ja oma bändi: nykyään ajatellen uskomaton sitoutuneisuus ja loistava yhteinen tulevaisuus, joka ei vaan jättänyt rauhaan. Ei sitten niin millään. Oli ensimmäinen oikea studiokokemus Laser-studiolla Saaressa kun saatiin rahat kasaan ja se kun Dingon Pepe käveli sisään kesken kitarasoolon oton – ensimmäinen tuulahdus isosta skenestä. Ja pikkukylän poikien kohokohdaksi jäänyt keikka Mamban lämppärinä.
Mitä sitten tapahtui? Se, mikä aina tapahtuu. Piti miettiä mihin kotikaupungista lähtee, koska lähteä luonnollisesti piti. Mutta hetken vielä paikallisradiota, mainosmusiikkia, kesäteatterin kesä basistina. Kunnes Tampere tuli ja pelasti, alkoi uusi tie.
Aikaa on kulunut, eikä mikään ole muuttunut. Tai on. Se, että mikään ei enää ole kauhean uutta tai odotettavaa, tutkimatonta avaruutta. Mutta on silti liekkejä, jotka eivät sammuneet vaikka siltä joskus vaikuttikin.
Näin ollen on sanoin kuvaamattoman mukavaa palata ajassa taaksepäin. Ehkä moikata itseään vuosia sitten ja toivoa sitä suurinta onnistumista – sitä, että joku jossain, jonain päivänä kuulokkeet korvilla rakentaa hetkeksi oman pienoismaailmansa tämän musiikin avulla. Paljon toivottu.
Nimimerkki Näkymätön -haastattelu
NIMIMERKKI NÄKYMÄTÖN
albumi 3.6.2022
AMSTERDAM
(digisingle, 29.4.2022)
BEIBIBEIBI
(digisingle, 8.4.2022)
NIMIMERKKI NÄKYMÄTÖN
albumi 16.4.2021
(digisingle, toukokuu 2021)
MIELEEN TUUT
(digisingle, maaliskuu 2021)
TAMPERE
(digisingle, helmikuu 2021)
KOTIKAUPUNGIN YÖ
(digisingle, tammikuu 2021)
Kotikaupungin Yö, 20.12.2020
Kotikaupungin Yö, 20.12.2020 Kuulin toissa päivänä, että levy-yhtiö on päättänyt N.N:n ensimmäisen singlen julkaisupäivän. Se on 15.1.2021. Oli pakko katsoa kalenterista – kyseessä on perjantai. Pieni askel ihmiskunnalle, itselleni huomattavasti suurempi. Aika...
Blogi alkaa, 25.11.2020
Blogi alkaa, 25.11.2020 Tänään on keskiviikko ja maisema on metsää ja pelkkää vetistä sumua. Tämä on ensimmäinen blogikirjoitus ja ajattelin sen käsittelevän ajankohtaan sopivasti talvirenkaita. Michelin vai Bridgestone? Itse olen aina ollut Michelin-mies,...