Nimimerkki Näkymätön albumi 2022

Nimimerkki Näkymätön toinen albumi julkaistaan tänään 3.6. Sen nimi on “2022”. 13 kappaleen kokonaisuus on paljon informaatiota – varsinkin jos ajattelee nykyisin tavallisempaa yksittäisten biisien tai minkä tahansa äkkiä kuunneltavan tai katsottavan julkaisemista. TikTok-ympäristössä ei toki mitään vikaa ole – tai miten voisi ollakaan, koska vuosista on tullut päiviä ja päivistä sekunteja ja maailma muuttuu joka tapauksessa ja keskittymisen huippusuoritukseksi on tullut istuutua Hesarin kanssa aamupaskalle. Vielä tulee aika kun senkin voi tehdä kiiruhtaessa coolisti jonnekin – sitten kun määrätietoinen eteneminen kadulla kahvimukin kanssa alkaa olla nähty.

En nyt tarkoita verrata uuden albumin kuuntelua hesariin tai aamupaskaan, vaikka toki yhtäläisyyksiäkin löytyy. Mielenkiintoinen ja rentouttava. Ajatuksia herättävä ja pysäyttävä. Hyvä sytyke ja ihan omatekemä.

Vielä biiseistä:

Avausraita Amsterdam ei kerro Amsterdamista. Se kertoo kesän aamuöistä ja katukorennoista ja siitä kuinka sellaisiakin on vielä olemassa.

Mahdoton Tehtävä -kappaleessa laulusolisti on suurten oivallusten äärellä. Kuten “ehkä tää yö ei ole yö enää aamulla”. Voi olla ettei ole.

Beibibeibissä houkutellaan lähtemään ns.radalle ja luvataan tulla juovuksiin. Aika jees.

Omatunto on oma suosikki. Eikä siitä sen enempää. Paitsi että siinä lopussa on se “mies, maihari ja ärrän muovipussi” Meinasi tulla kuset housuun kun laulettiin sitä jossain vaiheessa stemmasessiota “mies, vetskari ja munapussi” You get the point.

Kuvia on oikeasti ja oikeita valokuvia albumista.

Katselen Yötä -kappaleessa laulaja katselee yötä. Ja tähtitaivasta, joka on miljoonia taskulamppuja.

Päivä Kuninkaana on kummajainen. Uni ja todellisuus, jotka voisi kääntää toisinkin päin. Mitä epätodellista on unessa? Jos joku ymmärtää tuon tajunnanvirta-tekstin, nostan hattua. Itseltä meni 32 vuotta.

Illalla on sunnuntai klo 18 ja syyskuu. Kun on juuri herännyt.

Oli pakko saada levylle myös yritys moderniksi bluesiksi, sitä on Saapumaton kaikkine rautatieasema klisheineen. Parasta siinä on mun mielestä se “laittautunut vanhus baarissa”-säkeistö.

2.5.1926. Iloinen kakskytäluku ja yksin asustava henkilö, mun mielestä nainen, joka ei ole unohtanut 8 vuoden takaisia tapahtumia. Tai miten voisikaan.

Balladi vanhasta naisesta voisi olla sama henkilö kuin edellisessä biisissä. Nyt ollaan tosin 1970-luvun maatilalla, peltomaisemassa, käydään sankarihaudalla ja piilotellaan leskeltä.

Askeleita on jännä. Siinä on musiikillistekninen jippo noi kitara luupit vasemmalla ja oikealla, jotka the Smithsin “Meat is Murder”-biisi innoitti. Kasvissyönnin kanssa tällä ei tosin ole mitään tekemistä. Enemmänkin ylensyönnin.

Terveiset on sellaista vanhaa bluesfolk-tekstitystä apinoiva juttu. Siinä on hieno fiilis. Tai en tiedä hieno, mutta juuri sellainen kuin oli mielessä.

Siinä se. Kiireettömiä hetkiä albumin parissa!

Mahdoton tehtävä, 1.6.2022

Mahdoton tehtävä on kolmas ja viimeinen single julkaisu perjantaina julkaistavalta kokopitkältä albumilta. Tää on ehkä vähän enempi sellasta 70-luvun Amerikan folkkia taas. Kuulemiin!

Amsterdam

29.4.2022

Amsterdam on toinen singlejulkaisu toukokuussa ilmestyvältä 13 biisin ”2022”- albumilta.

Kappaleen yhtymäkohta Amsterdamiin on vähäinen. Ainoa on ehkä ne makuupussien tyypit. Enemmänkin vaikutteita ja innoitusta toi Aino Vennan keikka Mustalahden satamassa yhtenä kesäisenä yönä ja Jussi Syren & Groundbreakersin liveveto aiemmin samana iltana. Musiikillinen aikamatkailu pikku pieruissa ja ahaa-elämys, että kaikkea hienoa tapahtuu ja tehdään kunhan vaan tajuaisi huomata.

Aika ajoin sitä saa aikaiseksi kurkistella oman arkensa ulkopuolta – sekä hyviä, että vähemmän hyviä asioita. Enemmänkin saisi. Oma päänuppi on lopulta aika ahdas paikka.

Mutta Amsterdam? Ehkä ne Mustalahden paatit toivat mieleen Amstel-joen paikallaan kelluvat asuntolaivat. Tai sitten tajunta tuntui muuten vaan laajentuneelta.

Mutta tässä tämä on. Keinuva biitti ja vanha kunnon eighties Roland 808 rumpukone.

Beibibeibi

8.4.2022

Recovery Records julkaisee perjantaina 8.4.2022 Nimimerkki Näkymätön kakkosalbumin ensimmäisen singlen, Beibibeibi.

Biisi on äänitetty Musahuoneella ja Headline studiolla yhteensä kolmessa eri sessiossa syksyn -21 aikana. Juppo Paavola (mm. Dave Lindholmin nykyinen rumpali) soitti biisiin jykevät rummut ja Ollie lauloi hienot stemmat, joista itselleni tulee mieleen muunmuassa BeeGees.

Beibibeibi on vanha kappale, jonka alkuperäinen nimi oli Blue Tonight – silloin kun me laulettiin kaikki vielä englanniksi. Muistan hyvin kun se äänitettiin Mäkisen neliraita Fostexilla munhuoneessa Ulvilassa yhdessä Vallin Pasin kanssa, joka soitti siihen aivan käsittämättömän hienon ja polveilevan basson. Meidän olohuoneen epävireinen piano oli hankala mikittää. Rumpukone oli lainattu ja ilmassa oli ihan uusia tuulia – kevättä vähän niinkuin nytkin. Samoissa sessioissa äänitettiin muutama muukin kappale, kuten Oh John ja It`s a Mistake. Meidän silloinen bändi, Virna Lizi oli jollakin “luovalla tauolla” silloin ja aikaa ja intoa jäi tämän tyyppiseen syrjähyppelyyn. Näissä sivuhommissa oli poikkeuksellista se, että biisit olivat ns. valmiita ja ne sitten vaan soitettiin. Bändin kanssa taasen kaikki toimi ihan jamipohjalta ja biisit syntyivät soitellessa jos olivat syntyäkseen – se oli hienoa aikaa. Enää ei onnistuisi. Kumpikaan.

Beibibeibi – tai Blue Tonight – jäi pitkäksi aikaa unohduksiin. Samoin kuin unohduksiin jäi sittemmin vuosi 1987, Virna Lizi (Valli ja Rytkölä), Fostex-sessiot, koulut ja koko Ulvila kaikkinensa. Kantapaikka Mäkimarkettiakaan ei enää ole. Siinä on Sale nykyisin. Mäkisen Petri, tai McInen on tosin muutaman kerran käynyt Musahuoneella soittelemassa kun Tampereen suuntaan on poikennut.

Mutta jostakin Blue Tonight nousi uudelleen mieleen. Varmaan se oli se simppeli kertosäe. Sanat tulivat tällä kertaa suomeksi ja niihin liittyi Glasgowlainen bändi nimeltä Bluenile ja heidän biisinsä Lets go out tonight. Tällä on yhtymäkohta vuoteen 1987, jolloin kaikki tykkäsimme täpöllä heidän ekasta Walk across the Rooftops- levystään. No. Nuoren miehen tuskaa ja ahdistusta ilmentänyt “Love I need you very fast, indeed I am blue tonight” kääntyi nyt muotoon “Beibibeibi mennään tänään ulos kaupunkiin, oon oon ollut yksinäni niin”. En tiedä onko mikään siis oikeastaan muuttunut. Hah.

Mutta tässä tämä nyt sitten on. Vuosien jälkeen ensisinkkuna toiselta albumilta. Mikko Kangasjärvi tuotti, Onni Pietilä miksasi, Jarno Alho masteroi ja Raisa Taurinka teki kannet. Ja tuleva albumi julkaistaan muuten tällä kertaa myös CD-muodossa.

Toisesta albumista

7.1.2022

Hyvää alkanutta vuotta 2022! Tulevaa N.N albumia on tehty jo tovi. Soitot on soiteltu ja laulut laulettu. Levyn miksaus on valmis, mistä suuri kiitos kuuluu Headlinen Onnille, joka on työssään älyttömän lahjakas. Ei ole helppoa saada jossain määrin aivan uudenlaisesta musiikista, jossa eivät kaikki soittimetkaan saati sovitukset ole ihan perinteisemmästä päästä, aikaiseksi sellaista pakettia jossa kaikki on kohdillaan. Mutta siltä se nyt vahvasti kuullostaa. Tietysti myös Mikko Kangasjärven ammattitaito levyn tuottajana ja projektin taiteellisena vastaavana on ollut korvaamatonta. Juppo Paavolan rummut sekä Jani Viitasen kitaraosuudet täydentävät kokonaisuutta hienosti.

Koko prosessi lähtee biiseistä. Kuutiollisesta paskaa huuhdotaan esiin ne muutamat grammat jalostukseen kelpaavaa. Ja jalostus alkaa sitten kotistudiossa, jossa biisi rakentuu ja purkaantuu välillä montakin kertaa. Muuttuu matkalla rakenteen ja sanojenkin osalta. Ja juuri kun kaikki toivo on mennyt, löytyy jostain se langanpätkä, joka vie perille – jokin ”virhe” tai jokin puolihuolimattomasti silpaistu saundi. Ja löytyy uudelleen innostus. Koska ilman sitä ei tapahdu mitään hyvää.

Sitten tarvitaan korvia. Sellaisia, jotka joko kuulevat sen saman minkä itse kuuli tai sitten eivät kuule. Osa biiseistä jää siis rannalle vielä tässäkin vaiheessa kun itse on nysvännyt viikkoja niiden parissa ja tehnyt hienot sovitukset ja saundit ja soitannot. Mutta jos ei toimi, niin ei toimi. Joskus menee toisinkin päin. Että täysi vitsi muuttuukin todeksi ja uskottavaksi.
Tulevan levyn kappaleista osa on vanhoja. Vanhin on vuodelta 1986. Se on poppia. Osa on uusia- ne ovat jotain muuta. Parasta kaikessa tässä on se, ettei paineita aiheuta muu kuin itsekritiikki. Ja Kangasjärven absoluuttinen tuottajakorva. Levyn biisit valittiin Kangasjärven kanssa mun demosta yhtenä elokuun päivänä Vehoniemen parkkipaikalla ja aika pitkälti lista on pitänyt. Mun filet siirrettiin Headlinelle, jossa joitain juttuja lisättiin kuten Juppo Paavolan rummut, Jani Viitasen kitara, Mikko Kangasjärven haitaria ja koskettimia.

Tää Janiviitas-juttu on jännä. Itse olin v 1983 aika kova Yö-fani ja olin mm. Peltitalon keikalla, jossa Olli Lindholm spiikkasi ”Tää o meen eka sinkku” Ja sitte tuli ”Kuljen”. Kun 14 vuotiaana seisoo yleisössä, sitä katsoo pakostikin ylöspäin lavalle. Siellä mm. Viitanen rokkasi. Tietty ostin sinkun ja Varieteen myöhemmin. Nyt sitten Viitanen soittaa mun levyllä ja kysyy, että kelpaako tuo? Kelpasi.

Albumi menee seuraavaksi masteriin ja sitten täytyy kuviakin miettiä kanneksi. Toivottavasti joku löytää sieltä sen kipinän, joka itseäni ja muita mukanaolleita sen teossa