Toisesta albumista

7.1.2022

Hyvää alkanutta vuotta 2022! Tulevaa N.N albumia on tehty jo tovi. Soitot on soiteltu ja laulut laulettu. Levyn miksaus on valmis, mistä suuri kiitos kuuluu Headlinen Onnille, joka on työssään älyttömän lahjakas. Ei ole helppoa saada jossain määrin aivan uudenlaisesta musiikista, jossa eivät kaikki soittimetkaan saati sovitukset ole ihan perinteisemmästä päästä, aikaiseksi sellaista pakettia jossa kaikki on kohdillaan. Mutta siltä se nyt vahvasti kuullostaa. Tietysti myös Mikko Kangasjärven ammattitaito levyn tuottajana ja projektin taiteellisena vastaavana on ollut korvaamatonta. Juppo Paavolan rummut sekä Jani Viitasen kitaraosuudet täydentävät kokonaisuutta hienosti.

Koko prosessi lähtee biiseistä. Kuutiollisesta paskaa huuhdotaan esiin ne muutamat grammat jalostukseen kelpaavaa. Ja jalostus alkaa sitten kotistudiossa, jossa biisi rakentuu ja purkaantuu välillä montakin kertaa. Muuttuu matkalla rakenteen ja sanojenkin osalta. Ja juuri kun kaikki toivo on mennyt, löytyy jostain se langanpätkä, joka vie perille – jokin ”virhe” tai jokin puolihuolimattomasti silpaistu saundi. Ja löytyy uudelleen innostus. Koska ilman sitä ei tapahdu mitään hyvää.

Sitten tarvitaan korvia. Sellaisia, jotka joko kuulevat sen saman minkä itse kuuli tai sitten eivät kuule. Osa biiseistä jää siis rannalle vielä tässäkin vaiheessa kun itse on nysvännyt viikkoja niiden parissa ja tehnyt hienot sovitukset ja saundit ja soitannot. Mutta jos ei toimi, niin ei toimi. Joskus menee toisinkin päin. Että täysi vitsi muuttuukin todeksi ja uskottavaksi.
Tulevan levyn kappaleista osa on vanhoja. Vanhin on vuodelta 1986. Se on poppia. Osa on uusia- ne ovat jotain muuta. Parasta kaikessa tässä on se, ettei paineita aiheuta muu kuin itsekritiikki. Ja Kangasjärven absoluuttinen tuottajakorva. Levyn biisit valittiin Kangasjärven kanssa mun demosta yhtenä elokuun päivänä Vehoniemen parkkipaikalla ja aika pitkälti lista on pitänyt. Mun filet siirrettiin Headlinelle, jossa joitain juttuja lisättiin kuten Juppo Paavolan rummut, Jani Viitasen kitara, Mikko Kangasjärven haitaria ja koskettimia.

Tää Janiviitas-juttu on jännä. Itse olin v 1983 aika kova Yö-fani ja olin mm. Peltitalon keikalla, jossa Olli Lindholm spiikkasi ”Tää o meen eka sinkku” Ja sitte tuli ”Kuljen”. Kun 14 vuotiaana seisoo yleisössä, sitä katsoo pakostikin ylöspäin lavalle. Siellä mm. Viitanen rokkasi. Tietty ostin sinkun ja Varieteen myöhemmin. Nyt sitten Viitanen soittaa mun levyllä ja kysyy, että kelpaako tuo? Kelpasi.

Albumi menee seuraavaksi masteriin ja sitten täytyy kuviakin miettiä kanneksi. Toivottavasti joku löytää sieltä sen kipinän, joka itseäni ja muita mukanaolleita sen teossa